Muolaan vaakuna Muolaalaisten seuran kotisivu
Muolaa.fi

Muolaalaisia
Etusivu Ajankohtaista Kartat Kirkko Muistomerkit Linkit Talkoot Myynti
 

Muolaalaisia henkilöitä esitellään näillä sivuilla. Jotkut heistä ovat päässeet merkittäviin tehtäviin ja asemiin. Silti jokainen on laulun arvoinen kuten Veikko Lavi lauloi. Eli mielenkiintoiset ihmiset Muolaasta ja muolaalaisten perilliset pääsevät täällä esille.

Eemil Luukka
Eduskunnan matrikkeli
Ministerimatrikkeli
Pentti Toukkarin sivusto Luukasta

KARJALAISMINISTERI EEMIL LUUKAN ELÄMÄSTÄ KIRJA

Legendaarisen karjalaispoliitikon, Eemil Luukan elämästä on ilmestynyt kirja. Muolaan Ilolassa syntynyt Luukka (1892–1970) oli Suomen merkittävimpiä karjalaispoliitikkoja. Hän oli kansanedustajana vuosina 1936–1966, ministerinä kahdeksassa hallituksessa 1944–62 ja pääministerin sijaisenakin pariin otteeseen. Asutusmisterinä Luukka kantoi vastuun satojentuhansien karjalaisevakkojen sijoittamisesta ja maanhankinnasta.
Luukan tärkeä vaikutuskanava oli Karjalan Liitto, jonka puheenjohtajana hän toimi 1946–67. Luukka oli myös Muolaalaisten seuran pitkäaikainen puheenjohtaja.
Voit tilata tämän Eemil Luukka – ministeri ja heimopäällikkö (392 s) -teoksen Pertti Toukkarilta, pertti.toukkari@sci.fi, puh. 041 543 8890.

Luukka kansi Luukka takakansi

Unto Mononen
Wikipedia
Kansallisbiografia
Pomus.net
Yle elävä arkisto

Anu Kaipainen
Wikipedia

Erkki Luukka
Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

IN MEMORIAM

RAIMO MERO  1937–2021

Raimo Mero oli syntynyt Muolaassa Yiä-Kuusaan kylässä Äyräpääjärven rannalla 30.12.1937 Johannes ja Hilja Meron viidentenä lapsena. Perhe joutui jättämään kotiseutunsa kahdesti ja Raimo oli Ruotsissa sotalapsena.
Meron perhe asettui jatkosodan jälkeen Tammelaan ja Raimokin palasi Ruotsista. Raimo kävi kansakoulun ja sen jälkeen Loimaan Kristillisen opiston. Opiskelun jälkeen hän toimi Tammelan seurakunnan suntiona. Raimo muutti asumaan Pyhäjärven rannalle vaimonsa Tertun suvun vanhaan nahkurin taloon.
Suntion työn ohessa Raimo aloitti 1973 laulunopintonsa Kerttu Rautio-Mansikkaniemen ja Jorma Huttusen oppilaana. 1975 hän suoritti yksinlaulajan peruskurssin. Myöhemmin hän opiskeli oopperalaulajien Jaakko Ryhäsen ja Anssi Hirvosen oppilaana. 1977–1987 Raimo Mero oli Viipurin Lauluveikkojen kuorossa ja esiintyi myös tenorisolistina konserteissa. Suomen Kansallisoopperan kuoron tenorina Raimo oli 1985–1994.
Raimo Mero muutti perheineen Helsinkiin 1977 toimien Kannelmäen seurakunnan ylivahtimestarina ja takaisin Tammelaan he palasivat vuonna 1996.
Raimo osallistui aktiivisesti Muolaalaisten Seuran toimintaan esiintymällä Muolaa-juhlissa sekä Vainajien muistojuhlissa Muolaan kirkkomaalla toimien siellä juhlien vetäjänä. Muolaalaisten seuran hallituksessa Raimo toimi vuosina 2000–2014. Tammelan Karjalaseurassa hän oli hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana, samoin Meron sukuseurassa, 2008 hänet nimitettiin sukuseuran kunniapuheenjohtajaksi.
Lounais-Hämeen Musiikkipäivien toimintaan hän osallistui hallituksen jäsenenä ja järjesti lukuisia kirkkokonsertteja ja yhteislaulutilaisuuksia yhdessä Ani Järvinen-Vesalan kanssa. 2006 hänet valittiin Tammelan kulttuurivaikuttajaksi.
Raimo Mero kuoli 18.5.2021 83-vuotiaana.

Pekka Moisander
Muolaalaisten seuran hallituksen jäsen


Markku Rämö

Markku Rämö

Hallintojohtaja Markku Rämö kuoli vaikeaan sairauteen 68-vuotiaana 3.toukokuuta 2016 Hämeenlinnan Koivikkokodissa. Hän oli syntynyt 3.8.1947 Forssassa karjalaisen suurperheen asuessa evakossa Peräjoen Anttilassa. Markun vanhemmat olivat Mikael ja Vieno Rämö Muolaasta. Markku syntyi perheen kolmantena poikana ja perheen oma koti perustettiin Jokioisten Jänhijoelle, jonne muutettiin helluntaina 1949. Markku vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Jokioisissa, jossa hän aloitti oppikoulun ja siirtyi lukioon Forssaan. Hän oli neljään kasvaneen veljessarjan ainut oppikoulun käynyt ja ylioppilas.

Armeijan jälkeen Markku aloitti Tampereen Yliopistossa kunnallistutkinnon opiskelun ja teki työuransa kuntasektorilla. Hän toimi Laitilan kunnan taloussihteerinä 1972 -1973, siirtyi sitten Forssaan Lounais-Hämeen aluesairaalan talouspäälliköksi ja myöhemmin talousjohtajaksi. Vuonna 1991 hän siirtyi Hauhon kunnan kunnansihteeriksi ja hallintojohtajaksi, josta hän siirtyi terveyden horjumisen takia sairaseläkkeelle vuoden 1999 alussa.

Markku seurasi luottamustehtävissä isänsä jalanjälkiä tultuaan valituksi Forssan kaupunginvaltuustoon. Forssassa hän toimi myös seurakunnan kirkkovaltuuston jäsenenä. Eläkkeellä ollessaan hän toimi myös Eläkeliitossa ja Evankeliumiyhdistyksessä ja paikallisessa Karjalaseurassa.

Toinen suvussa jatkunut perinne oli työ Muolaalaisten Seurassa. Markku toimi seuran hallinnossa 28 vuotta, josta ajasta seuran puheenjohtajana yhdeksän vuotta. Myös isä Mikael oli aikanaan tehnyt pitkän uran seurassa, toimien sen johtokunnan pitkäaikaisena jäsenenä ja puheenjohtajana. Markku valittiin vuonna 1992 seuran ensimmäiseksi ei Karjalassa syntyneeksi puheenjohtajaksi.

Markun puheenjohtajakausi ajoittui murroskauteen Neuvostoliiton hajottua ja nyky- Venäjän syntymisen ajankohtaan. Luvallinen liikkuminen ja pitäjäseuratoiminta Kannaksella mahdollistuivat ja Muolaalaisten Seura käynnisti vanhojen kirkkomaiden hoidon ja muistomerkkien pystyttämisen ikiaikaisille kirkko- ja hautausmaille. Markku teki seuran puheenjohtajan toimiessaan suuren työn muolaalaisuuden eteen, otti tehtäviä vastaan ja hoiti puheenjohtajuuden ”uskolla”, täydellä sydämellään. Hän oli vaikeissa tilanteissa ratkaisukeskeinen ja sovitteleva ja toimi maltillisesti ja tasapuolisesti. Markku joutui luopumaan seuran puheenjohtajuudesta sairauden takia, mutta jatkoi seuran johtokunnan, myöhemmin hallituksen jäsenenä aina kuolemaansa saakka.

Markun eläkepäiviin kuului myös Kannaksen kotiseutu- ja taistelupaikkamatkailu. Hän toimi sen lisäksi aktiivisesti Inkerin seurakuntiin suunnatuilla avustusmatkoilla. Hän toimi pitkään myös Hämeenlinnassa toimivan Kyyrölä-kerhon vapaaehtois- ja talkootyössä ja toimi kerhon tilintarkastajana. Muolaalaisten Seuran talkoomatkoilla Markku oli mukana 1990-luvulta eli niiden aloittamisesta alkaen aina vuoden 2015 syksyyn asti. Vielä huhtikuussa 2016 hän oli lähdössä serkkumatkalle Kannasta kiertämään, mutta äkillisesti heikentynyt terveydentila esti tähän matkaan osallistumisen.

Markun eläkepäiviin kuului matkailua ja ennen kaikkea säännöllinen kuntoilu ja liikunta, mitä he yhdessä elämänkumppani Rauhan kanssa harrastivat. Hyvä fyysinen kunto auttoi häntä kestämään vuoden 2015 rankat hoidot ja selviytymään niistä tähän kevääseen asti. Markku oli sairauden aikana varautunut siihen lopulliseen, mikä meillä kaikilla on edessä. Tyynesti ja toivorikkaasti hän suunnitteli ja eli elämäänsä. Hän oli loppuun saakka elämään myönteisesti suhtautuva ja kannustava. Tapaamiset, lyhyetkin, hänen kanssaan olivat aina sydämellisiä ja läheisiä. Markku jaksoi pitää yhteyttä viime hetkiinsä asti. Milloinkaan hän ei ollut katkera, tai menettänyt toivoaan.

Markkua jäivät suremaan elämänkumppani Rauha, kolme poikaa perheineen, veljet, setä ja täti sekä suuri serkku- ja muu sukulais- ja ystäväjoukko.

Hannu Rämö
Lauri Rämö
Eija Järvinen
Pekka Moisander
Hannu on Markun vanhempi veli ja Lauri on yksi 28 -päisestä Rämön serkkujen joukosta. Eija Järvinen on Muolaalaisten Seuran puheenjohtaja ja Pekka Moisander seuran sihteeri ja rahastonhoitaja